Kuva muutaman vuoden takaa... Olin rantavedessä kyykyssä kiven päällä, aallon tullessa tarrauduin kiveen mutta olin arvioinut tilanteen väärin, voimani eivät riittäneetkään pitämään minua paikallaan vaan päin läsähtävä aalto tempasi mukaansa, paiskasi kallioon... Nautinnon ja kivun raja voi olla hiuksenhieno. Hivenen kivistävin jäsenin nousin turvallisempaan paikkaan kallion koloon missä juuri odotan uutta aaltoa.
- - -
Kylmänsietokyvyn kasvaessa avantoharrastus meni liiallisuuksiinkin... Talvella 2010 avantouintitottumuksiini kuului lumiryömintä.
Seuraavana talvena (2011) säännönmukaista oli: parin minuutin uinti avannossa, vedestä noustua 5 - 15 metriä ryömintää lumihangessa rintakehä ja kasvot lumessa, sitten vielä pari pyörähdystä hangessa...
Tuohon aikaan kärsin mielipahaa eräästä elämääni tulleesta ongelmasta, joka tuotti stressiä, ja ehkä osittain stressinkin vaikutuksesta sain jonkinlaisen kohtauksen talvella 2011 avannon jälkeen. Lääkärin määräyksestä jouduin lopettamaan avantouinnin siltä talvelta ja harrastus on siitä asti ollut vähemmän säännöllistä.
Syksyllä 2011 sairastin myyräkuumeen jonka jäljiltä olo oli heikko useita viikkoja. Sitten tuli kuuluisa tapaninpäivän myrsky. Totta kai oli pakko päästä mereen.
Tapaninpäivän reissulla kävin kastautumassa Mäntyluodon Kallossa, mutta koska siellä oli ihmisiä ihailemassa myrskyä siirryimme Reposaareen, ja siellä rauhallisemmassa paikassa otin puolentoista minuutin aaltokylvyn. Kahden päivän kuluttua olin keuhkokuumeessa. Ehkä myyräkuumeen jälkitautina.
Syksyllä 2012 sairastelua myös. Antibioottikuuri keuhkoputkentulehdukseen ja muitakin vaivoja.
Tänä talvena on käyty avannossa vain muutamia kertoja. Hienoin kokemus oli Pomarkun Korpirämäkän lomakylässä mistä vuokrasimme rantamökin joulukuussa 2012. Siellä vietimme syntymäpäiviäni muutaman rakkaan ihmisen kanssa. L:n kanssa hakkasin jäähän avannon, jonka ympärille tervakynttilät. Kuntoni vuoksi kävin avannossa vain pari kertaa lyhyesti. Korpirämäkän Suvilahden sauna on parhaita missä olen saunonut. Saunaan ei tule vettä, tietenkään, tunnelmaan kuuluu kantaa vesi avannosta ja padassa lämmittää kuuma vesi. Se jos mikä oli nautintoa.
- - -
Helmikuussa 2013 kunto on ollut kohenemaan päin.
11. 2. kävin maauimalassa. Ensin avantoon kylmiltään, vesi tuntui jäätävän kylmältä, olin 10 - 15 sekuntia. Avannosta noustua pyörähdin lumihangessa ja tein pari lumienkeliä. Sitten pientä lämmittelyä saunassa, muutama minuutti tasoittelua suihkuhuoneessa ja takaisin avantoon. Vesi tuntui kylmältä edelleen mutta ei aivan yhtä jäätävältä kuin ensimmäisellä kerralla ja minuutin jälkeen iho tottui. Uiminen alkoi tuntua hyvältä. Uin altaassa kaksi ja puoli minuuttia, sitten sisälle. Hyvä olo. Olin löylyssä pitkään ja tiesin etten löylyn jälkeen voi mennä avantoon, joten ajattelin käydä vain lumihangessa. Tasoittelin suihkuhuoneessa muutaman minuutin ja sitten nopea pyörähdys hangessa, hieroin lunta käsiin ja jalkoihin.
Uskomattoman huono olo, hyvä että pysyin tajuissani.
Pitää siis muistaa että lämpötilan vaihdos kuumasta kylmään ei yksinkertaisesti sovi mulle. Muuten kyllä reissusta jäi oikein hyvä mieli.
[Yöllä ja aamulla 12. 2. 2013]