IRC-Galleria

Vesi oli hirvittävän kylmää aloittaessani harrastuksen Porin maauimalassa runsas viisitoista vuotta sitten. Se meni luihin ja ytimiin. Kävin avannossa (siis altaassa) yleensä 3 - 4 kertaa. Joskus jäi kahteen kertaan. Kaksi kertaa tuntui liian vähältä. Kuusi kertaa paljolta.

Uintikertojen välissä otin kovat löylyt. Toisinaan keräsin kasan lunta tiiviiksi keoksi pään päälle ja annoin sen sulaa saunassa - myöhemmin tulin ajatelleeksi ettei välttämättä tee aivoille hyvää. Tuolloin elimistöni vielä sieti suoraa lämpötilan vaihtelua saunasta avantoon ja avannosta saunaan... Kaverin tykönä saunoessa lämpötilan ero oli parhaimmillaan 120 astetta. Sata-asteisesta saunasta lumihankeen kahdenkymmenen asteen pakkaseen.

Avantouinnin jälkeen olo oli lähes euforinen. Uiminen kylmässä vedessä ei sinällään ollut nautinto mutta sen kesti kun ajatteli jälkeenpäin tulevaa hyvää oloa.

Sietokyky kasvoi nopeasti. Vedessä tottui olemaan niin kauan ettei se enää tuntunut kylmältä. Pisimmillään taisin olla yli viisi minuuttia. Viiden minuutin paikkeilla ajattelu alkoi hyytymään ja järki sanoi että nyt ylös vedestä tai muuten ei kohta enää ymmärrä nousta. Kerran näin maikkalassa tapauksen kun nuori naispuolinen kuntouimari ylitti rajansa ja yrittäessään nousta menetti tajuntansa altaan reunalla. Hypotermiasta kärsivä tyttö haettiin ambulanssilla.

- - -

Parin ensimmäisen vuoden jälkeen kävin vaihtelevasti, joinain talvina vain pari kolme kertaa, mutta vuoden 2006 paikkeilla aloitin harrastuksen säännöllisesti. Aktiivisimpina talvina kävin säännöllisesti 2 - 3 kertaa viikossa ja jokaisella käyntikerralla 2 - 5 kertaa avannossa.

Kylmänsietokyky kasvoi nopeasti ja harrastukseen jäi koukkuun. Muutaman päivän jälkeen oli suorastaan pakko päästä avantoon. Flunssaa ei tullut juurikaan sairasteltua. Säännöllisellä avantouinnilla on varmasti karkaiseva ja vastustuskykyä lisäävä vaikutus. Kerran menin alkavassa flunssassa avantoon ja flunssa jäi sinne. Sairaana ei kylläkään ole suositeltavaa mennä.

2009 tai 2010 avantouinti ei enää tuottanut uinnin jälkeistä nautintoa. Kroppa oli tottunut kylmään. Totta kai olo oli raukea ja mieli virkeä, niin kuin harrastajat tietävät, mutta euforiaa lähentelevää hyvää oloa ei tullut. Sen sijaan aloin nauttia kylmässä vedessä olemisesta itsessään. Nautinnon kohde ei enää ollut uinnin jälkeinen hyvä olo, johon avanto oli vain pakollinen väline, vaan kylmäuinti sinänsä.

Myös naisystäväni innostui avantoon. Tuolloin emme vielä seurustelleet vaan liikuimme yhdessä ystävinä. Kävimme avannossa noin kaksi kertaa viikossa. Harrastuksen addiktoiva puoli tuli esiin, kylmään oli suorastaan pakko päästä. Muistan eräänkin kerran kun edellisestä avannossa käymisestä oli useita päiviä, otin työpaikalta nestesaippuaa käsipaperin väliin ja kävelin työpäivän jälkeen Kirjurinluotoon, syrjäisen paikan katsottuani riisuin vaatteet ja pyörähtelin lumihangessa. Sitten hieroin itseeni saippuaa ja pesin itseni lumella. Kuinka ollakaan pusikosta ilmestyi kävelijä ihmettelemään puuhiani. Onneksi oli tuttu mies!

Muutama vuosi aiemmin olin aloittanut syysmyrskyissä kylpemisen. Kävin Mäntyluodon Kallossa yksin ja ystävien kanssa. Tykkäsin kulkea kalliolla takki auki syksyn ja alkutalven viimassa.

Mäntyluodon Kallosta tuli minun ja naisystäväni suosikkipaikka. Paikkaan liittyy jo sitä ennen paljon muistojani. Se on kaunis kesälläkin. Samoin muutama kilometri edempänä sijaitseva Reposaari ja erityisesti eräs rauhallinen kivikkoinen poukama.

Syysmyrskyssä kylpemisen myötä huomasin että avannossa voi aivan hyvin käydä ilman saunaakin. Tärkeä havainto.

- - -

Jossain vaiheessa alkoi tulla ongelmia saunomisen suhteen. Saunominen sinällään on ok, mutta jostain syystä en voi mennä kuumasta kylmään. Kovan löylyttelyn jälkeen joutuu jäähdyttelemään suihkuhuoneessa jopa 20 minuuttia ennen avantoon menoa. Muussa tapauksessa tulee avannosta noustua hirveän huono olo, ei meinaa päästä kävelemään takaisin saunaan, huimaa ja muutama kerta ollut rytmihäiriöitä. Ilmiö on vuosien mittaan pahentunut joten vältän liian suurta suoraa lämpötilan vaihtelua, erityisesti kuumasta kylmään mennessä. Yleensä käyn ensimmäisen kerran avannossa kylmiltään ennen saunaa, sitten lämmittelen alalauteilla ja käyn toisen kerran. Vasta sen jälkeen kuumat löylyt. Tämä sopii minulle parhaiten. Jokaisen on syytä kuunnella omaa kroppaansa.

[Yöllä 12. 2. 2013]