IRC-Galleria

Katso Etunimesi kirjaimet ja Naura!!!!

A : you like to drink
B : Everyone wants you.
C : You are really silly.
D : You like to drink.
E : Damn good kisser
F : You are dead sexy.
G : You never let people tell you what to do.
H : You have a very good personality and looks.
I : You Are Great in bed.
J : People Adore YOU!
K : You're wild and crazy.
L : Everyone loves you.
M : best kisser ever.
N : You like to drink.
O : Awesome kisser.
P : You are popular with all types of people.
Q : You are a hypocrite.
R : Fuckin crazy.
S : Easy to fall in love with.
T : You're loyal to those you love.
U : You really like to chill.
V : You are not judgmental.
W : You are very broad minded.
X : You never let people tell you what to do.
Y : Best g/f b/f anyone could ever ask for.
Z : Always ready.

ja kuinkas kävikään...


A: You like to drink
N: You like to drink
N: You like to drink
I: You Are Great in bed
K: You're wild and grazy
A: You like to drink

Tää nyt on tapahtu jo kauan ennen joulua... Sitähän sanotaan aina, ettei viime vuoden juttuja kannattaisi muistella, mutta minkäs sille mahtaa, kun mulla aina nää juomisreissut menee täydellisesti putkeen.
Oli kaverin tuparit trella tossa joskus marraskuun lopussa, samana päivänä muutettiin ja ruvettiin siinä sitten juomaan, ku saatin loputkin tavarat paikoilleen.
Kaikki meni ihan mukavasti siihen asti, ku piti baariin ruveta lähtemään. Eihän meillä nyt ollut hajuakaan siitä, että täällä päin baareihin kannattaa lauantai-iltana lähteä jo hyvissä ajoin. Sitähän ne siinä ihmettelikin, että mikä aika tää muka oikein on, joskus kahdentoista jälkeen lähteä Hervannasta(aivan oikein luit:Hervannasta)keskustaan. Puol yksi on meillä päin oikein sopiva aika, mutta sekin on niin pirun suhteellista, Venttiili kun kuitenkin on ainut baari täällä, eikä sinne kukaan mene ennen kahtatoista!(Siis oikeesti, ainoostaan ne, jotka ei halua maksaa sisään!)
No, me tilattiin sitten parikin taksia ja lähdettiin ulos venaileen(alko jo sataa vettä ihan mukavasti ja olin silloinkin valinnu asusteeni oikein sään mukaan, eli hameella liikenteessä...), mutta eipä niitä sitten alkanut kuulua. Mä ehdin vielä ylhäälläkin käymään ja juomaan tölkin kaljaa odotellessa. Porukka alko väsymään siihen odotteluun, aikaa oli kuitenkin kulunut jo sellanen puoli tuntia.
Sitten osan kanssa päätettiin lähteä bussilla keskustaan, juostiin siinä sitten korkkarit jalassa kolmenkympin pysäkille. Varmaan näytettiin aika hupaisalta joukolta siinä juostessamme Hervannan halki vesisateessa keskellä yötä;) Mutta kyllä me bussiin hyvin ehdittiin.
Bussissa nähtiin ihan mukavan näköisiä peräpenkin poikia(kai ne kyllä oli jo miehiä), mutta nekin puhu jotain sellasta kieltä, jota ei kuunaan oltu kuultu.
Jäätiin siinä Koskipuiston pysäkillä pois ja lähdettiin suunnistamaan kohti Passionia. Matkasta mä en kauheesti mitään muista, mutta kaippa se ihan hauska oli. Ei me kuitenkaan ikinä päästy sinne sisälle, kello oli meinaan jo niin paljon, että pokehan käännytti meidät ovelta takaisin, oltiin siis liian myöhään liikenteessä. Kello oli puoli kaksi, miten ihmeessä?
Siinä rupesi sitten ideat vähän kimpoilemaan, kun loppuporukka piti siellä treffata. No ajateltiin sitten, että mennäänpä Rumaan, mutta sinne oli kilometrin pituinen jono, eikä ketään oikein kiinnostanut jäädä venailemaan vesisateeseen. Lähdettiin siis takaisin päin.
Semafori, on kauhea paikka. Sinne me kuitenkin sitten suunnattiin. Harvoin oon nähnyt sellaista, poliisitkin tuli jo ovella vastaan. Siellä me oltiin pilkkuun asti ja saatiin osa loppuporukasta vielä mukaankin. Tanssittiin kaverin kanssa sen tynnyrin päällä ja tahmasella tanssilattialla(johon kengät tarrautu ihan kiitettävän hyvin kiinni).
No matka jatku pilkun jälkeen kohti keskustoria(jota mä yhä vaan yritän sanoa kauppatoriksi, niinku Turussa). Taisinpa siinä matkalla innostua oikein hyppelehtimään autotiellä, kun joku ystävällinen sielu tuli mua jalkakäytävällä opastamaankin. Lipevä kaveri. Oltiin päätetty porukan kanssa, että mennään seuraavaksi Koti-baariin. Se kaveri joka mut ystävällisesti ohjasi kadun toiselle puolelle, rupesi kyselemään, että mihinkäs satun olemaan matkalla, no mähän vastasin sille, että kotiin. Siitähän se sitten kysy jotain, että saako se lähteä hieromaan mua sinne tai jotain vastaavaa, mutta sanoihan mä sille sitten, että ei kuule onnistu. Naurettava tyyppi, kaikin puolin. En kyllä muista, että minkänäköinen, harmi kyllä. Varmaan joku raitapaita häispä.
Me päästiin siinä sitten Koti-baarille asti. Mä kävelin ensimmäisenä sisälle ja toivotin hyvää iltaa pokelle ja ryhdyin katselemaan siitä aulan peilistä, että mitähän se sade mahto mun hiuksilleni tehdä. Mutta mitä sitte tapahtu, mun parasta ystäväistäni ei päästettykään sisälle! Poke vaan totesi sille, että ethän tänne ole tulossa, kun sut on jo kerran heitetty pihalle tänään, mutta miten helvetissä se sitten oikein on mahdollista? Eihän me oltu lähelläkään koko Koti-baaria koko iltana(korjaan yönä)! Eli miten ihmeessä!?
No, siinä sitten selviteltiin puolin ja toisin. Mä seisoskelin siellä oven sisäpuolella ja olin ensin koko jutusta ihan ulkona. Sitten se poke halus nähdä kaverin henkkarit ja totesi, että tänne on kuules kahdenkympin ikäraja ja yhä vaan kummenpaa. Mähän olen nuorempi, ku mun kaverini!(Ja yhä vaan mä olin oven sisäpuolella)
Sitten päätettiin, että mennäänpäs sitten jonnekin muualle ja kokeillaan onneemme jossain muualla. Kellekkään ei vaan tullut mieleen katsoa kelloa siinä vaiheessa, joka läheni vääjäämättä kolmea. Mentiin katsomaan Sputnikin jonon päätä, joka oli yllättävän matalalla ja ei edes jaksettu jonottaa, kun joku huomasi ovessa k-20 kyltin. Ajateltiin, että eipäs oteta enää sitä riskiä, ettei päästäisi sisälle.
Seuraavana vuorossa olikin sitten Cabaret(turhaa te sille paikalle nauratte, parempi se on ku Onnela!!!) Mutta eihän me enää päästy sisälle, kello oli tasan kolme, kun päästiin siihen oville asti. Vittu, eli periaatteessa me oltiin juostu baarin ovelta toiselle koko ilta! ...sateessa...
Mentiin syömään siihen Kebabiin Cabaretin viereen. Ja mietittiin, että mitäs sitten. Ajateltiin, että nyt olis aika luovuttaa ja palata takaisin Hervantaan. Seuraava bussi vaan menisi joskus puoli viiden aikaan ja kello oli siinä vaiheessa vähän ylitte kolme.
Kaikki muut painuivat kotiinsa, me lähdettiin kaverin kanssa Shellille istumaan ja juomaan kahvia. Mua nauratti ihan mahdottomasti, meidän hullunkurinen retki, ku käveltiin Kehräsaaren siltaa koskarille päin. Siinä sä mon_a rakas sanoit mulle ensimmäisen kärkevän kommentin ikinä! Että oli siinäkin retkessä jotain muistamisen arvoista! :D
Ei ole sitten koskaan maistunut Shellin kahvi niin hyvältä(yleensä siitä tulee vatsa kipeeksi, sanoo mun isoveikka mitä ikinä tykkää)! Sitten mon_a muisti meidän bussiaikataulun väärin ja me juostiin pysäkille jo joskus neljän aikaan, ja sehän lähti sittenkin juuri silloin puol viis ja me venailtiin siellä pysäkillä sellaset puol tuntia sitä bussia. Nähtiinpä siinä joku kummallinen häispäkin joka oli päänsä lyönyt aikas pahasti...
Alko kuitenkin tulemaan kylmä siinä odotellessa ja luultiin, ettei koko bussia tule ollenkaan, mutta kyllähän se tuli. Se vaan oli niin täynnä, ettei se enää ottanut meitä kyytiin linja-autoaseman pysäkiltä... Sitten rupesi kyllä vituttamaan ja mä näytin keskaria sille saatanan hiippalakkeja(pikkujouluaika)täynnä olleelle bussille. Miten helvetissä niin paljon ihmisiä voikin olla matkalla Hervantaan(tai jonnekin sinne)!? Sitten me otettiin taksi ja tungettiin loppurahat siihen(no eipä sitä muutenkaan menny paljon rahaa, kun ei mihinkään päästy edes sisälle)..
Mutta päästinpähän kotiovelle asti ja mentiin siitä sitten nukkumaan. Mutta kyllä siitä reissusta otti opiksensa ja nykyään noi Tamperevierailut viikonloppuisin onnistuu huomattavasti paremmin;)


(...ja mä huijasin... Kyllä raitapaidat on oikeesti ihan jees;)


...ja sitten vielä, jos olet jaksanut lukea tämän loppuun, niin laitappa kommenttia.

On se kyllä kumma, miten sitä yhtäkkiä saakin typeriä ideoita päähänsä. Mulla ne naksahti ajatuksiin tossa neljän jälkeen kauniina torstaipäivänä(no kaunis, ku kaunis...), että nyt lähdetään Tampereelle juomaan. No eihän mulla mitään tietoa ollut, että kenen kanssa ja millä sinne pitäisi mennä, onhan tästä kuitenkin matkaa sellaset 36 kilometriä suuntaan ku suuntaan.
No enpäs keksinyt sitten siihen hätään parempaa, kuin että nyt Venttiilin suuntaan. Tiesin, että kaverini sattui siellä töissä olemaan(joka jostain kumman syystä itsekin omasi murheellisen mielen), että sain senkin sitten suostuteltua mukaan typerään ideaani.
Kyyti Tampereelle järjestyi yllättävän helposti, vaikka vähän sitä joutui selittelemään, että mikäs nyt mahtaa päässä puristaa, mutta siinä kuuden aikaan oltiin turvallisesti matkalla Trelle.
Mä ehdin jopa vähän mietiskelemään ennen lähtöä, että mitä sitä sitten laittaisi päälle. Päätin sitten laittaa uudet, ah niin ihanat kenkäni ja hameen näin tammikuussa päälle, kun lähdetään yöjuoksulle ilman tietoa edes yöpaikasta. Eihän se siinä vaiheessa tullut mieleen, että niistäkin voisi olla jotain haittaa...
Noh, me päästiin Trelle ja käveltiin ensin Koti-baariin. Siellä vatsantäytteeksi lonkero ja matka jatkuu. Kengät alko jo pikkuriikkisen puristaa, eikä niillä ollut mitenkään helppoa nousta portaita, (saatika sitten mennä niitä alas).
Mutta seuraavana me lähdettiin Hällän Kellariin laulaan karaokea. Siellä sitä sitten tulikin otettua vähän enemmän huolella ja laulaminenkin alkoi sammaltaa kahden ensimmäisen biisin jälkeen. Ihailijoita sain kuitenkin osakseni niistä viiskymppisistä äijistä, jotka siellä yleensäkin istuu. Yks tuli höpöttämään ja repimään mua lakista, eikä mulla oikein ollut hajuakaan, että mitä se oikein halusi. Ja toinen halusi laulaa mun kanssa dueton jostain biisistä mitä mä en ollut ikinä kuullutkaan. Siinä vaiheessa me ajateltiin, että nyt olis parempi lähteä.
Suunnattiin kävelykadulle, mutta mihikäs siitä, ei oikein osattu päättää, kun Onnela aukeisi vasta kymmeneltä. Sitten ajateltiin Public Corneria(niin, sitä paikkaa, jossa mä aina istun päivät pitkät väkertämässä joitain kotisivuja) ja sitten Valoa ja Dublinin Ovia. No, sinne Dubliniin me ajateltiin sitten suunnata.
Mutta eihän siitä mitään tullut, kun humalatila alkoi olemaan sitä luokkaa, ettei sitä koko paikkaa edes löytynyt(ei me kyllä jaksettu edes etsiä), kauheata kyllä myöntää. Mutta sitten vastaan tuli joku Tuulentupa, mutta se näytti ihan joltain viinipaikalta ja ei kai me nyt hemmetti mitään viiniä ruveta tässä vaiheessa juomaan, kun pää pitäisi täyteen vetää.
Kaveri saikin sitten idean, että mennään Baari Virtaseen. Sinne me sitten käveltiin. Otettiin isot kaljat ja mulla teki elecktron tenän siinä tiskillä. Mietiskelin siinä sitten, että mitähän mä nyt mahdan tehdä, mutta oli mulla sitten tarpeeksi käteistä siihen kaljaan. Toinen vaan olisi, että jos onnelaan jotain maksaisi sisään, niin enhän mä sinne ehkä pääsisi, jos ei mun kortti alkaisi ennen sitä pelittämään.
Sinne Virtaseen sitten iski yksi vanha tuttu, jostain Ikaalisista se taisi olla. Kaikilla oli paska fiilis ja puoliksi juotu olut naaman edessä ja naama kymmenelä mutrulla. Me muistuttettiin sillä hetkellä niin paljon jotain murheellisten otusten kerhoa kuin vaan olla ja voi. Tulipahan siinä sitten kerrottua toisillemme, että mikä sydäntä painaa. Ehkä kaduttaa se nyt, ehkä ei.
Me lähdettiin sitten kaikki kolme siitä onnelaan kympin jälkeen ja eipä sinne mitään maksanut, muuta ku narikka. Kaveri vielä tunsi sen alakerran myyjänkin, että sieltä saatiin juomat memberhintaan, vaikka eihän mulla edes ole sellasta korttia, sanoin vaan, kun se kysy, että joo joo, on on. Ja pian sitä oltiinkin ihan perseet. Meillä oli yksi sellanen kilpailukin, jonka mä voitin 12-10. Mä en ihan varmaksi muista, että huijasinkohan mä jotenkin. Ehkä en...
Olotilasta voi hyvin kertoa, että yhdelle pojallekin mä vaan totesin jossain vaiheessa iltaa, kun se tuli mulle juttelmaan, että onpas sulla ruma paita ja lähdin menemään. En kyllä tajua, että miksi ihmeessä mä sille niin sanoin, en varmaan vaan jaksanut humalassa enää yhtään raitapaitaa, niitä oli koko onnela täynnä, lattiasta kattoon ja vähän pöydilläkin.
Kengät puristi siinä vaiheessa jo huomattavan paljon. Ja mä lähdin kävelemään pois Onnelasta, piti mennä yhdelle kaverille yöksi Tammelaan ja mua sattu jalkoihin ihan vietävästi. En ihan tarkkaan muista, että mitä tapahtu sen jälkeen, kun yritin soittaa sen tavanomasen teini-itkukännipuhelun parhaalle ystävälleni(joka ei yllätys, yllätys vastannut;) Kävelin kuitenkin johonkin torin suuntaan, taisin ottaa kengätkin siinä vaiheessa pois jaloista. Mutta enpäs kuitenkaan ihan varmaksi sano. Loppu onkin sitten vähän hämärän peitossa(vähän niinku koko muukin ilta;), sinne kaverilleni olin kuitenkin päässyt, kun sieltä heräsin kerran. Päätä ei aamulla särkenyt pätkän vertaa, mutta se on tavanomaista. Sellasia nää on nää Torstaiperseet. Kannattaa kokeilla!

...Ja vitun raitapaidat!! OIKEESTI!!!

;D