Mun kaveri esitteli mulle sen uutta ihastusta, jonka tyrmäsin ensi näkemältä rumaksi kopioksi kanasta. Hieman myöhemmin kuitenkin löydän itseni ja kanakopion istumasta tuomiokirkon rappusilta chillailemasta. Kopio-kanalla oli taskut täynä vihreitä lehtiä, siis taskut olivat TÄYNÄ vihreitä lehtiä, joista hän kääri itselleen jointteja vessapaperilla... pian kuitenki lähdettiin juoksemaan, koska poliisit seurasivat häntä. Juoksimme uudenmaankatua, esplanadia jne ja istuiduimme varjoon eräille rappusille Bulevardin stokkan päähän. Siinä me istuttiin sitten jonkin aikaa kertoilemassa tarinoita ja peruspaskaaläppää, kunnes KRIITTISELLÄ lähestymisen momentilla raitikka ohitti meidät. Ratikan katolla istui yksi kaverin kaveri (jonka nimeä en muista...), joka hymyili minulle aurinkoisesti (saletisti pöllyssä). Ratikan kadottua näkökentästä lähdimme kävelemään pitkin bulevardia kohti koffia. Puissa oli keltaiset lehdet. En kuitenkaan mennyt koskaan koffiin vaan tajusin yhtäkkiä makaavani rannalla vesirajassa erään teinimutanttininjakilpikonnaystäväni kanssa. Kerron salaisuuksia, mutta hän ei ymmärrä, ellen käytä nimien sijasta galleria nimimerkkejä. Lopulta kun tämä kyseinen teinimutanttininjakilpikonnaystäväni ymmärtää salaiset viestini, hän toistaa kaiken vahingossa innostuneena (tai hämmästyneenä!) huutona. Samaan aikaan käännyn ja huomaan, että kana seisoo takanamme. Sitten heräsin (ehkä... en muista).