Kaikkea tietoa mistä ei ole mitään tietoa löytyy jokaisen päästä vaikkei niihin käsiksi päästä.
Ja kun ihminen käy makuulleen auringon lämpöön, sellaiseen kohtaan, ettei sitä huomaa aurinkotuoliksi etukäteen juuri mitenkään, tulee kummia kuvia mieleen.
Pää on luukuori, nahkaa, rustoa, löysempää nahkaa ja pehmeämpää rustoa. Sisällä on mitä on, en ole koskaan nähnyt enkä koskenut niin en voi tietää. Telkkarista olen nähnyt teorioita, mutten luottaisi. Pää on kiinni niskalla. Ja niska on nikamia, nahkaa ja jännitystä. Sitten on loppukökkäre. Voin ajatella kerralla mahaani, kämmentäni, varvastani tai kipeää kohtaa selässäni, mutta tämän mittaustarkkuuden yläpuolella on heti loppukökköre - ei kunnollista tuntumaa. Aurinko lämmittää. Pidän ajatukset lämmöntunteessa. Sitten heilutan itseäni ihan vähän vain. Puolelta toiselle ja takaisin. No nyt onkin kummallinen tuntuma! Desi sielusta leikkii valossa ajatuksella, että köntti auringossa ei liity minuun.
Äkkiä takaisin. En halua vain kuorta itselleni - haluan olla itse. Miten onnistuu? Kehon on annettava mielelle ja mielen keholle. Toinen toistaan kaivattava vaikka kokoajan myös oltava saatavilla.
Todettakoon edellinen urheilukasvatukseksi, seksivalistukseksi ja uskonnolliseksi suuntaukseksi. Seksi.