Oli niin kylmää, että raikas ja raitis hengitykseni höyrysi samalla kun tuijotin vihreää hämähäkkiä kinoksessa.
Oli niin kylmää, että liukastelin ja lipsahtelin siellä täällä, mutta en käynytkään jäällä.
Oli niin kylmää, että kun hanskat riisuin käsistäni, tunsin lämmön karkaavan pärstästäni.
Oli niin kylmää. että istuin jäiselle kivelle ja jäädytin perseeni.
Vaikka olikin niin kylmää, niin tuo ohut hento kerros lunta päällä mättään, suon ja kallion oli kaunista ja rauhaisaa. Tuon rauhan rikkoivat silloin tällöin kinoksia rikkovat sarjat sekä kuolleiden miesten kiroukset, kiljaisut, parkaisut sekä murahdukset, kun he huomasivat viimeisen henkensä tulleen kohalleen. Vaikka lumi aluksi oli valkeaa ja puhdasta, oli se iltaan mennessä tahrautunut verestä ja hiestä, ja vain vahvat seisoivat pystyssä ja kuolleet makasivat ohuen lumipeitteen alla.
Oli niin kylmää, etteivät sormeni kangistuneet pitämään ristiä haudalla, eivätkä kääntämään sivua raamatusta.
Oli kaunista, kuoleman kaunista.