IRC-Galleria

wikipediasta:
"Ongelma on este, joka tekee vaikeaksi saavuttaa haluttu päämäärä, kohde tai tarkoitus. Se viittaa tilanteeseen, ehtoon tai asiaan, jota ei ole vielä ratkaistu. Laajassa merkityksessä ongelma tulee asianomaiselle henkilölle ilmeiseksi sitten kun hän huomaa merkittävän eron olemassaolevan tilanteen ja halutun tilanteen välillä.

Työelämässä ongelmasta käytetään usein kiertoilmausta haaste, koska käsite ongelma saatetaan kokea negatiiviseksi ilmaukseksi. Esimerkiksi: Yrityksellämme on loppuvuonna edessään monia haasteita tarkoittaa samaa kuin Yrityksemme kohtaa loppuvuonna monia ongelmia."

Yhdyn kokemukseen siitä, että käsitteellä "ongelma" tuntuu usein negatiivinen lataus. Kummastelen seuraavaa tulkintaa jonka mukaan "haasteita" ja "ongelmia" tarkoittaisivat täysin samaa.

Kun sanotaan "ongelma", tarkoitetaan usein "mahdoton haaste". Tämän vuoksi olen, onnistunein seurauksin, päättänyt kokeilla lähestyä kaikkia "ongelmia" "haasteina". Mahdottomat haasteet on vain kestettävä. Mahdolliset haasteet taas on vain kestettävä.

Elämä on alkanut tuntua mutkattomammalta, joskin luontevasti myös loputtoman paljon haasteellisemmalta - selkeältä mutta vaativalta vau.


Ihmisyys on kiemuraista, esimerkiksi kun sattuu. Kipu oli joskus olevinaan isokin ongelma. Ongelma syntyy pyrkimyksestä vältellä kipua, ts. vammaisesta todellisuuspakoaddiktiosta. Yritys paeta kipua maksimoi kivun paskaltatuntuvuuden. Kipu kerää kaiken huomion ja vittuperkele. Heti kun hyväksyn kivun ja alan havainnoida sitä tietoisesti, meditatiivisesti, sen olemus muuttuu. Intensiivisyys säilyy mutta paskamaisuus vähenee. Viimeksi koin tämän Frankfurtin lentokentällä ampiaisen naitua kättäni. Huusi pistokohtani: "Huomio! Huomio! Keskity, urpo!". Heti kun laskin aivoni kihelmöivän aistiärsykkeen hellään huomaan, siitä alkoi virrata perverssin nautinnollisia tuntemuksia. Aijaa, ei tää kipu ookaan absoluuttisen huono juttu, se vaan vaatii paneutumista.

Mulla on sellanen vaikutelma, että niin kauan kun kipu on tarpeeksi mietoa jotta mielellä on saumaa tehdä siitä arvioita ("Byhyy, sattuu, en tykkää", "Vittuuuu menis jo pois, haluun keskittyy salkkareihin!", "Vali vali blah blah"), käsissä on tietoinen valinta: Voin itse vaikuttaa kivun laatuun. Kivun hyväksyminen ja siitä seuraavan aistielämyksen fiilistely vähentää kivun paskamaisuutta huomattavasti. Niin, ei se välttämättä poista sitä kokonaan. Voi olla että määrä pysyy täysin samana, mutta mieluummin kilo paskaa kuin kilo mansikoita, eiku. Mutta joka tapauksessa tuntemus muuttuu. Pakkomielteisesti "Kaikki tai ei mitään"-luuppiin liimautuvat psykoosipotilaat voivat poistua vastaanotolta keksimään parempia suunnitelmia.

Joskus kivun määrä voi kasvaa sietorajan yli. Se voi tapahtua esimerkiksi luiden katkeillessa, pään särkyessä, auton keskeyttäessä liitonsa kohtaamiseen joustamattoman tiiliseinän kanssa tai vaikkapa läheisten potkaistessa tyhjää. Sietorajalla tarkoitan pistettä, jonka ylityttyä mielellä ei ole enää tilaa arvioida sanallisesti sitä onko kivaa vai kamalaa.

Kärsimys vaatii kärsivällisyyttä. Tarpeeksi sietämätön tuntemus on yllättävänkin siedettävää, koska mieli naksahtaa pois päältä kun sattuu tarpeeksi. Jäljelle jää vain minä ja ääretön kärsimys. Mitä tehdä kun nautinto menee överiksi? Nauttia. Mitä tehdä kun kärsimys menee överiksi? Kärsiä. Oliko vaihtoehtoja? No ei, siispä missä ongelma? Kun sattuu ni sit sattuu, ja se sattuu. Yksinkertaista? Yksinkertaista. Ja kaiken vaativaa.

Kun kärsimyksen määrä taas laskeutuu siedettävälle tasolle, voidaan palata tietoiseen havainnointiin, jolloin kipu paskamaisuudessaankin luultavasti saa ainakin jonkin verran mielenkiintoisia ja siten miellyttävämpiä piirteitä.


Mitä vittua siis tarkoitan sanoessani "tietoinen havainnointi"?
No, ainakin:
Hyväksymistä. "Jaaha, havaitsen tällaista."
Rehellistä toteamista. "Ahaa, tällainen tuntemus/ajatus tapahtuu minussa."
Tuomitsematonta tarkkailua. "Asiat eivät itsessään ole hyviä tai huonoja, hyvä ja huono syntyvät minussa."

Asioiden välttely venyttää niiden tuottamaa kärsimystä loputtomasti. Tunteiden kieltäminen jumiuttaa kokemuksen virran. Saattaa tuntua siltä, ettei elämä (tai tilanne) etene mihinkään. Maailma vaikuttaa staattiselta. Tietoisella havainnoinnilla tuntuu olevan taipumus päästää kokemus soljumaan. Vaikeiden asioiden välttelyn kanssa vuorovaikuttaa loputon laiskuuden ja huonojen (joskin usein varsin kekseliäiden) tekosyiden virta.

Vaikeat tunteet ovat kuin vanhempiensa huomiota huutava pieni lapsi. Huuto ei lopu ennen kuin sen lähde hyväksytään olevaksi ja reagoidaan. Lapselle voi tietysti vetää jätesäkin päähän ja yrittää keskittyä muuhun, mutta tieto huudon olemassaolosta ei yleensä sillä katoa.

On taipumusta tukahduttaa kateuden, mustasukkaisuuden ja pelon kaltaisia tuntemuksia tunteita. Joskus siksi kun ne hävettävät. Joskus kun luullaan että niitä pitäisi ymmärtää. Tai kun niille ei ole aikaa. Mutta tunteet eivät katoa väistelemällä. Pakoilu sysää tunteiden välisen tasapainon kaaokseen, kaaokseen joka ohjaa valintoja, vailla kokijansa ymmärrystä. Sitten ihmetellään että miksen ole vapaa ja miksi noin muutenkin tuntuu ihan paskalta. Tehokkain tie tasapainoon? Tietoinen havainnointi, ja siitä jokseenkin automaattisesti seuraava reagointi (=tilanteen muutokseen johtavat käytännön toimet). Jos en reagoi, luultavasti en ole vielä havainnoinut tarpeeksi rehellisesti. Jos minulla on varaa vältellä tai valittaa ilman että toimin, tunne ei luultavasti ole vielä vetänyt minua tarpeeksi paskaksi. Hajoa vielä kulta, kyllä se siitä.

Kun siis havaitsen että taidanpa tuntea mustasukkaisuutta kun Elviira työntelee kieltään Aarno-Petterin korvakäytävään, niin sanon sen ääneen, jos en äänihuulieni kautta niin ainakin ajatuksissani omassa päässäni. Hyväksyn, että tältä nyt tuntuu, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että tältä tuntuu. Se ei tarkoita, että jonkun pitäisi tehdä jotain toisin jotta ei tuntuisi, ei huolimatta siitä että se saattaa tuntua musta ikävältä. Hyväksyn vain. Tunne. Se on siinä, olemassa, tunnen sen. Jos tuntuu vaikealta hyväksyä, niin sitten hyväksyn vaikeuden tunteenkin. Sekin on vain tunne, tai ajatus, ihan sama, se on siinä kuitenkin. Okei, musta tuntuu että tunnen mustasukkaisuutta, ja tuntuu vaikealta hyväksyä että tunnen mustasukkaisuutta, jaa, no jännä havainto, olenpa kiinnostava. Ehkä teen jotain asialle, ehkä en, mutta tärkeintä että havainnoin. Kikkeli.


Jankataanpa: Ongelma syntyy kun olemassaolevan tilanteen ja halutun tilanteen välillä huomataan merkittävä ero. Kuten kaikki luovat ja elämästänsä nauttivat tietävät, elämä sujuu kun "siellä jossain" häämöttävillä päämäärillä niistetään perää, toisin sanoen:
1) asettamalla juuri tällä hetkellä tapahtuva prosessi (jatkuva, loputon, etenevä, muuttuva, muovautuva, yllätyksellinen, kehittyvä) ensisijaiseksi (päämääräksi), ja
2) asettamalla tulevaisuudessa mahdollisesti odottavat päämäärät toissijaisiksi.
Toisin sanoen, ongelmat ratkeavat parhaiten nauttimalla niiden olemassaolosta ja niiden tarjoamasta haasteesta. Kolmansin sanoen, elämä on tässä ja nyt. Odota vaan sitä jotain tulevaa hetkeä nykyisen kustannuksella, voin luvata sen loputtoman vitutuksen lähteeksi. Ei siinä, ettäkö vitutusta ei riittäisi joka tapauksessa, mutta pitääkö sen määrä tosiaan yrittää maksimoida?

EN! VOI! Pakottaa ajatuksiani. Mitä enemmän yritän hiillostaa, sitä enemmän kelat menevät jumiin. Sen sijaan voin havainnoida omia ajatteluprosessejani, ja iloita huomatessani niiden ratkovan haasteita itsestään. Jos haaste ei tunnu avautuvan, ehkä sen aika ei ole vielä - keskitynpä siis johonkin muuhun kunnes se taas kutsuu luokseen. "Pitäisi ajatella" - eikä pitäisi. Ajatukset ajattelevat itse itsensä. Koiraa ei tarvitse pakottaa kakkaamaan. Oivallus ajattelun automaattisuudesta muuttaa ongelmat juuri sopiviksi, loputtoman vaikeiksi loputtoman palkitseviksi haasteiksi. Runk runk.


Vaikutelma monien tavallisten elämän ongelmien mahdottomuudesta tuntuu syntyvän taulapäisestä yrityksestä vaatia todellisuutta olemaan SITÄ MITÄ MINÄ HALUAN, sen sijaan että opettelisin haluamaan todellisuutta. Mikäli ongelmat eivät itsemurhaudu niitä havainnoimalla, niin vika harvoin sijaitsee katsonnan kohteessa; vielä vähemmän sijaitsee vastuu.

Kipu ei ole ongelma. Rakkaus ei ole ongelma. Pelko ei ole ongelma. Ristisanatehtävä ei ole ongelma. Kauneus ei ole ongelma. Kuolema ei ole ongelma. Ongelma on vain yksi näkökulma. Ongelmat liittyvät ajatuksiin, ongelmat eivät ole tunteita. Tunteet ovat järjettömiä - eivät järjen kanssa ristiriidassa vaan järjen ulkopuolella. Miksi joku yrittää vaatia niitä järjeksi? Vaatiiko sama tyyppi ikävystyneisyyttä olemaan polkupyörä?

Tunteiden rakenteet voivat käydä järkeen, mutta rakenteet eivät ole tunteet itsessään, rakenteet ovat vain karttoja, eivätkä kartat ole kuvaamiaan alueita, vaan karttoja, niin, onko päässä nyt selvää, onko? Selvääkö? Selviääkö?

Tunteissa ei ole mitään ratkaistavaa, ne on vain tunnettava. Voimme kaivata ratkaisuja ja loogista ymmärrystä tunteista syntyville tulkinnoille ja oletuksille; niitä voi olla kiva lääppiä, mutta ongelmat eivät ole ulkona vaan sisällä, omissa asenteissamme, omissa valinnoissamme. Vika ei ole maailmassa vaan homeisissa odotuksissamme, jotka nekin antavat periksi päästämällä viisaus polttamaan ne kuosiin. Jos ne eivät vielä pala niin ole viisaampi. Jotkut yrittävät paeta vastuun rujoa todellisuutta väittämällä itseään tyhmäksi, jes kiva pakokeino. Kykyjen vähättely ja liioittelu ovat kuitenkin molemmat itsensäkusetusta ja kusi on tunnetusti perseestä, epäkäytännöllistäkin. Todelliselta vaikuttaa se, etten minä voi tietää kykyjeni rajoja, voin ainoastaan arvailla aiempien yritysteni perusteella, yritysten joita kaikkia ovat aina ja loputtomasti leimanneet omat oletukseni ja odotukseni, joista riisuttuna saatan mitä vain.


Me luomme kaikki maailman ongelmat. Ongelma on sanojen luoma illuusio, joskus kiva ja viihdyttävä mutta kuitenkin vain illuusio. Tällä en tarkoita sitä, etteivätkö ongelmat voisi olla niitä kokeville täysin todellisia; ainoastaan, että niitä ei näytä "olevan" "olemassa" missään absoluuttisessa mielessä. En vastusta ongelmia, ne ovat usein viihdyttäviä ja rikastavat elämää, mutta perspektiiviä, pyydän. Ja saan. Pelkkää voittoa.


Tavallaan siis aika saatanan rankkaa myöntää ettei missään vaikuttais olevan mitään todellista ongelmaa.



Kuulen mielelläni kritiikkiä, mutta pelkän teorian voitte sijoittaa ohutsuoliinne - intohimoitsen käytäntöä.


(Kuuntelin tossa yks päivä Nirvanaa ja nauroin ja kiihotuin. Kyynärpäähän sattuu. Lihakset tuntuu hyvältä, omat ja muiden. Mun päässä on viime aikoina ollut ihan vitun selkeää, ja sen seurauksena oon ollut elämästä paskana, ja se on kaunista. Mitä enemmän nään, mitä selkeämpää kaikki on, ja sitä vaikeampaa on vältellä havaintoa siitä, että maailma on täynnä sateenkaaria, kukkaisia, typeriä (mutta kuitenkin oppitunteina niin saatanan tarpeellisia) sotia ja nälkään+ripuliin kuolevia lapsia.

Vailla tippaakaan kyynisyyttä sanon, että tää maailma on hajottavuudessaankin äärettömän ihastuttavaa.)

1. Ykseyden laki
Rakkauden laki. Universaali henkinen rakkaus yhdistää ja elävöittää kaiken maailmankaikkeudessa. Kaikki olevainen kehittyy kohti elämän syvintä olemusta, joka on ykseys.

2. Energian laki
Maailmankaikkeus on energiaa. Energia ei katoa. Se muuttaa vain olomuotoaan.

3. Kolmen laki
Jokainen toiminto ja ilmiö on tulos kolmen voiman, positiivisen, negatiivisen ja neutraloivan, samanaikaisesta toiminnasta.

4. Ilmennyksen laki.
Energia ilmentyy hienommasta karkeampaan. Näkyvän maailman ilmiöt ja asiat ovat ensin olemassa henkisessä todellisuudessa.

5. Heijastuksen laki.
Yksilön elämä vastaa hänen tietoisuuden tasoaan. Maailma on meidän näköisemme.

Universumissamme kaikella on lakiensa mukainen heijastuksensa, eli kääntöpuolensa.
6. Vapaan tahdon laki.
Jokaisella elollisella on vapaa tahto ilmentää itseään oman kehitysasteensa mukaisesti universaalien luonnon lakien ohjauksessa.

7. Tietoisuuden laki.
Elämän perusolemus on tietoisuus. Elämä on tietoiseksi tulemista sekä itsestä että ympärillä vaikuttavista universaaleista luonnon laeista.

8. Syyn ja seurauksen laki.
Karman eli oikeudenmukaisuuden laki. Jokaisella seurauksella on syynsä. Elämä ei ole sattumaa vaan seurausta.

9. Liikkeen laki.
Elämä on jatkuvaa liikettä. Mikään ei pysy vakiona. Vain liike on pysyvää.

10. Oktaavin laki.
Seitsemän laki. Elämän liike ja kehitys tapahtuu nousevien sekä laskevien oktaavien mukaisesti.

11. Kehittymisen laki.
Vihkimyksen laki. Henkinen kasvu tapahtuu asteittain tietoisuuden laajentuessa.

12. Virtaamisen laki.
Energian kierron laki. Elämä kukoistaa, kun energia virtaa vapaasti.

13. Tasapainon laki.
Kaikki olevainen pyrkii tasapainoon itsensä ja ympäristönsä kanssa.

14. Resonanssin laki.
Samankaltaisuuden laki. Kaikella on ominaisvärähtely, joka pyrkii voimistumaan. Samanlaisuus vetää puoleensa.

15. Vastakohtaisuuden laki.
Voima synnyttää vastavoiman. Jokaisella voimalla on vastavoimansa.

16. Vuorottelun laki.
Elämä on toiminnan ja levon vuorottelua. Toiminnan vaihetta seuraa aina lepovaihe.

17. Kierron laki.
Inkarnaation laki. Kehitys on elämän ja kuoleman kiertoa. Kuolema tekee mahdolliseksi elämän.

Pyhä Lotus - meditaatio sanoo meille kaikille tänään:

"Savu on kangas johon tieto on kirjoitettu."

Kertokaas mulle vähän että mitä tää tarkoittaa.
Mulla on jo tiettyjä aavistuksia itselläni mutta musta tuntuu että tästä voi löytyä paljon enemmänkin.

Meditaatio toimii tässä.
Se voi tuntua ei-tekemiseltä ilman pyrkimystä tai tavoitetta.
Myrskyävän mielen "takaa" paljastuu hiljainen, tyyni tarkkailija. Myrsky voi jatkua, mutta alla jokin pysyy rauhallisena.
Meditaatio tuntuu synnyttävän mielenkiintoisia asioita. Tuntuu vaikealta/tarpeettomalta sanoa, mitä meditaatio "on".
"Oikeaa tapaa" ei liene. En voi/yritä opettaa ketään - voin vain kertoa mikä mulle on toiminut.

Itse olen jumittanut mm. näin:

1) Istu alas selkä mahdollisimman suorana; risti-istunta tai lootusasento tuntuvat musta optimaalilta (ja vahvistavat selkää ja koko kehoa) mutta jos niihin ei taivu niin mikä tahansa mukava asento käy
2) Valitse seinästä piste, keskitä katseesi siihen (silmät voi kyllä pitää myös kiinni)
3) Keskity syvään hengitykseen, anna sen virrata vatsasta alkaen
4) Havainnoi.


Ajastettu meditaatio tuntuu sujuvalta - muuten helposti pakenee epämukavuuden koittaessa. Voi alottaa vaikka kymmenestä minuutista ja kokeilla erilaisia kestoja jos siltä tuntuu. Toisaalta ajastetussa meditaatiossa ainakin itelläni on taipumusta yrittää arvuutella kuinka paljon on vielä jäljellä.


Meditaatiossa ei ole tarkoitus pakottaa mitään, tai painostaa ajatuksia hiljaiseksi, tai päästä sfääreihin. Meditaatiossa ei ole lineaarisia päämääriä, meditaatio on vain olemista, kokemukseen vapautumista tässä ja nyt.

Havainnoin. Tiedostan mitä sisälläni tapahtuu.
Kun mieli karkaa, huomaan sen ja palautan keskittymisen, aina uudelleen.
Hengitys on hyvä kiinnekohta.
Meditaation ei ole tarkoitus olla kivaa, jos ei kamalaakaan.

Vastoin stereotyyppisiä mielikuvia, meditaatio ei johda negatiivisten tunteiden tukahduttamiseen eikä tee kenestäkään ylimielistä, epäinhimillistä, teennäisen rauhallisella äänellä puhuvaa kaikkitietäjää. Kenenkään kusipäisyyttä ei voi laittaa meditaation piikkiin.

Hiljaa istuminen tuntuu ajoittain äärettömän vittumaiselta, ajoittain taas ekstaattiselta, usein vain tyhjyydeltä.
Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi. Hyväksy. Havainnoi.


Päämäärättömyydestä huolimatta olen huomannut mm. seuraavanlaisia sivuvaikutuksia:

- keskittymiskyvyn parantuminen - turha hötkyily on vähentynyt
- tunteiden käsittelemisen helpottuminen
- valtavankin kuohunnan keskellä elämän kriisitilanteissa on helpompi löytää oma keskipiste, ydin johon nojata
- ajattelun selkiytyminen
- kehotietoisuuden kasvaminen, kehon vahvistuminen, yhteisymmärrys kehon ja mielen välillä
- euforia
- auttaa hyväksymään itseä muita maailmaa
- ei oo kovin usein oikeesti tylsää
- heittäytyminen on helpottunut
- aamumeditaatio tuntuu rakentavan päivän tekemisille tukevan perustan


Meditaatiota voi tehdä kaikenlaisissa tiloissa. Oon suunnitellut että vois joku päivä juoda perseet ja meditoida.

Meditaatio ei ole uskonto, eikä sen toteuttaminen vaadi minkäänsorttista fanaattisuutta tai dogmia. Itse asiassa päin vastoin, se tuntuu yhdeltä epäideologisimmista tekemisen muodoista.


Kuten tripit yleensä, meditaatio jää päälle kun sen parissa viettää aikaa.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa&beid=32239243&action=showcomments#blogcomments

Palmisteria

Mitä palmisteria on? Kädestä ennustaminen, eli palmisteria on yksi vanhimpia ennustuksen muotoja. Sen kehitys on luultavimmin alkanut jo kivikaudella ja kehittynyt käden muodon, viivojen, kukkuloiden sekä kynsien tulkinnaksi. Ihmisen käsi kertoo hyvin paljon asioita tämän luonteenpiirteistä ja elämäntavoista. On tietenkin jokaisen oma asia, uskooko palmisteriaan, mutta on huomattu, että käsi todella kertoo paljon tosiasioita. Kädestä ennustaminen sisältää kolme eri haaraa: kirognomia eli käden muodon tutkiminen, kiromantia eli kämmenen viivojen ja muiden erityisominaisuuksien tutkiminen sekä dermatoglyfia eli kämmenen ja sormien ihokuvioiden tutkiminen. Kättä tulkittaessa katsotaan vasenta kättä. Tästä on poikkeuksia, mutta niistä mainitaan erikseen. Aluksi tarkastellaan käden olemusta yleisesti. Jos käsi on veltto, voi se kertoa tarmon tai itseluottamuksen puutteesta, kun taas reipas kädenpuristus kätellessä kielii luotettavuudesta. Kädenpuristus kertoo muutakin ihmisestä. Jos käsi on karhea, on sen haltija luultavimmin käytännön ihminen, mutta jos käsi on nihkeä, se kertoo mahdollisesta hermostuneisuudesta. Erityisen kalpean ja kylmän käden omistajaa voi epäillä jopa vampyyriksi. Kalpea käsi kertoo myös sisäänpäin kääntyneestä persoonallisuudesta. Punertava käsi on seurallisen ihmisen käsi, mutta hyvin voimakas puna kertoo jo aggressiivisuudesta.


Sormenjäljet

Jokaisella on luonnollisestikin erilainen sormenjälki, mutta niillä on joitakin yhteisiä piirteitä, vaikka näitä asioita onkin hankalaa selvittää. Sormenjälkien tyypit ovat kierteet, kaaret ja silmukat. Kierteiset viivat kulkevat ympyrää, kun taas kaaret eivät yleensä kosketa toisiaan, vaan kulkevat vaakasuoraan aaltoilevina. Silmukka tarkoittaa viivaa, joka tekee
silmukan ja jatkaa sitten aaltoilemistaan. Sellainen ihminen, jolla on kierteiset sormenjäljet, on hiljainen, vastuuntuntoinen, syvällinen ja hän pitää yksin työskentelystä. Kaarisormiset taas ovat materialistisia ja luotettavia käytännön ihmisiä, joiden on myös vaikeaa osoittaa tunteitaan. Sellainen ihminen, jonka sormenjäljissä on silmukoita, on monipuolinen, joustava, luova ja kiireisestä elämästä pitävä persoona.


Käsityypit

Kahdella ihmisellä ei ole samanlaisia käsiä, vaan jokaisen kädet ovat erityiset. Käsillä on kuitenkin yhteisiä piirteitä ja niiden perusteella voi määritellä neljään käsityyppiin. Tämä määritys on tietenkin hyvin karkea ja siksi voi olla vaikeaa löytää omaa tyyppiään. Kädet jaetaan maakäsiin, ilmakäsiin, vesikäsiin ja tulikäsiin.

Maakäsi: lyhyt kämmen ja lyhyet sormet, sormenjäljet silmukoita ja kaaria, viivat melko heikosti näkyvissä. Tällainen ihminen on luotettava, maanläheinen, työteliäs, käytännöllinen, tarkka rutiineistaan ja järjestelmällinen.

Ilmakäsi: lyhyt kämmen ja pitkät sormet, viivat näkyvät selvästi, sormenjäljet yleensä silmukoita. Henkilö on puhelias, innokas, eloisa, seurallinen, pitää opiskelusta ja vaihtelusta.

Vesikäsi: pitkä kämmen ja pitkät sormet, sormenjäljet tavallisesti silmukoita. Käden viivat heikkoja, mutta niitä on paljon. Ihminen on taiteellinen, herkkä, tunteellinen, lempeä ja hiljainen.

Tulikäsi: lyhyt kämmen ja pitkät sormet, viivoja on runsaasti ja ne ovat selviä. Sormenjäljet ovat kierteisiä. Tällainen henkilö on innostunut, kiireinen, energinen ja muutenkin ulospäin suuntautunut. Hän on yleensä myös tunteellinen.


Kukkulat

Käden kukkuloita on yhteensä kahdeksan ja nekin täytyy ottaa huomioon, kun tulkitsee käden ominaisuuksia. Nämä kukkulat kertovat erilaisia asioita ihmisestä, kuten esimerkiksi peukalon alla sijaitseva Venuksen kukkula sisältää emotionaaliset seikat, tahdon, logiikan ja suhteen ulkoiseen maailmaan. Astrologisia asioita sekä yhteyksiä intuitiiviseen maailmaan, mielikuvitukseen ja muuhun mentaaliseen toimintaan kertoo Kuun kukkula, jonka löytää pikkusormen alta, kämmenen oikeasta alanurkasta. Muita kukkuloita ovat etusormen alla sijaitseva Jupiterin kukkula
(itseluottamus ja kunnianhimo), keskisormen alla oleva Saturnuksen kukkula (vakavuus ja vastuuntuntoisuus), nimettömän alta löytyvä Apollon eli auringon kukkula (onnen laatu ja määrä) sekä Merkuriuksen kukkula (kriittisyys, epäluotettavuus ja charmikkuus ja huumorintajuisuus), joka sijaitsee pikkusormen alla. On myös olemassa ylempi Marsin kukkula, joka on Kuun ja Merkuriuksen kukkuloiden välissä. Tämä kukkula kertoo moraalisesta rohkeudesta ja vastarinnasta. Marsin alempi kukkula puolestaan löytyy Venuksen kukkulan sekä Jupiterin kukkulan välistä. Tämä kohouma kertoo ihmisen fyysisestä rohkeudesta ja aggressioista.


Viivat

Kun puhutaan kädestä ennustamisesta, monelle tulee ensimmäiseksi mieleen juuri käden viivojen tulkitseminen. Tämä ennustuksen muoto on paljon muutakin ja käden viivat ovat vain osa koko tulkintaa.


Elämänviiva

Tätä viivaa luetaan peukalon yläpuolelta kämmentä pitkin alaspäin. Elämänviiva kertoo elämän laadusta eikä suinkaan siitä, kuinka pitkä ihmisen elämä on. Mikäli tämä viiva kaartuu laajana kämmenen keskelle, on ihmisen elämä terve ja kaikki tasapainossa. Hänen mielensä on vahva ja hän luottaa itseensä, suorastaan rakastaa elämistä. Mutta jos elämänviiva kaartuu tiukasti peukalon juurta pitkin, tarkoittaa se sitä, että ihminen on pikkumainen, itsekäs, kylmä ja torjuva persoona. Harkitsevasta ja varovaisestakin luonteesta taas kertoo päänviiva, joka yhdistyy heti alussa elämänviivaan. Mutta mikäli viivat eivät yhdisty, on se merkki luonteesta, joka haluaa ottaa riskejä elämässä. Elämänviivan ylitse kulkevat poikkiviivat tarkoittavat tunnekuohuja, katkeamat taas vammaa tai jotakin muutosta elämäntavoissa. Tässä viivassa saattaa olla myös haarautumia. Ylöspäin nousevat haarat merkitsevät menestystä ja henkilökohtaisia saavutuksia. Alaspäin kulkevat haarat eivät välttämättä kerro epäonnesta, vaan paremminkin muutoksista, jotka saattavat olla myös myönteisiä. Jupiterin
kukkulaa kohti kulkeva haara kertoo akateemisesta menestyksestä, Saturnukseen suuntautuva asunnon ostoa, Apolloon osoittava onnea ja Merkuriukseen suuntautuva rahaa.


Päänviiva

Päänviivaa luetaan peukalon yläpuolelta vaakasuoraan kämmenen toista laitaa kohti. Tämä viiva kertoo henkilön mielenlaadusta, ei suinkaan ajatuksia. Suoran päänviivan omaava ihminen on materialistinen, käytännöllinen, johdonmukainen ja muutenkin suoraviivaisesti ajatteleva. Mikäli päänviiva on kaareva, se kertoo ihmisen olevan luova ja häntä kiinnostavat yleensä kielet, taide sekä erilaisten ihmisten kanssa työskentely. Hyvin jyrkästi kaartuva päänviiva kuitenkin kielii liiallisesta mielikuvituksen käytöstä sekä mielestä, jolla on tapana ailahdella laidasta laitaan. Mikäli päänviiva on paksu ja hallitsee selvästi kättä, on se harvinainen viiva, jota kutsutaan Simiaaniviivaksi. Päänviiva saattaa myös yhdistyä elämänviivaan. Tämä kertoo varovaisesta ja harkitsevasta luonteesta. Ihminen on sitä itsepäisempi, mitä kauempana päänviiva ja elämänviiva kulkevat toisistaan. Nopeasti päättyvä, lyhyt päänviiva kertoo, että ihminen välittää materialistisista asioista melko paljon. Päänviivan pienet haarat, jotka kulkevat alaspäin, vihjaisevat masennuksesta ja poikkiviivat enteilevät vaikeuksia. Ylöspäin osoittavat haarat taas kertovat saavutuksista. Jos päänviivassa on katkos, se merkitsee uutta suhtautumista elämään.


Sydämenviiva

Rakkaudenviivaa luetaan kämmenen ulkosyrjästä alkaen kohti etusormea. Tämä viiva kertoo erilaisia asioita ihmisen ihmissuhteista, kiintymyksestä, tunteista ja tietenkin rakkaudesta. Mikäli sydämenviiva on hyvin lyhyt ja päättyy Jupiterin kukkulan alla, tarkoittaa se sitä, että tällainen ihminen on hyvin romanttinen, mutta samalla naiivi rakkauden suhteen. Sellaisella, jolla sydämenviiva koskettaa etusormen juurta, voi olla hyvinkin suuret odotukset ja vaatimukset. Suora viiva taas merkitsee sitä, että ihminen laittaa työnsä ihmissuhteiden ja kaiken muunkin edelle. Mikäli viiva taas kulkee etu- ja keskisormen väliin, kertoo se, että henkilön on vaikeaa puhua sisimmistä tuntemuksistaan. Yleensä ei ole olemassa erityisen hyvää tai huonoa viivaa, mutta sydämenviivan kohdalla tällainen pätee varsin paljon. Mikäli viiva päättyy Saturnuksen kukkulalle, on henkilön vaikea sitoutua pitkäaikaiseen suhteeseen. Jos sydämenviiva päättyy ?haarukkaan? tai kolmikärkeen, on ihmisen luonne lämmin ja sympaattinen. Alaspäin suuntautuvat haarat viivassa kertovat pettymyksestä, kuten saattaa arvata. Tämä viiva kielii myös huonosta näöstä, mikäli se muodostaa saarekemaisen muodon nimettömän alle. Jos muodostelma on keskisormen alla, voi ihmisellä olla huononpuoleinen kuulo.


Kohtalonviiva

Ranteesta ylöspäin luettavaa viivaa ei ole kaikilla ollenkaan tai se voi olla hyvin lyhyt. Selkeä kohtalonviiva onkin varsin harvinainen. Mikäli viivaa ei löydy lainkaan, tarkoittaa se sitä, että ihminen on vapaa yhteiskunnan paineista ja normeista. Keskisormea kohti suuntaava kohtalonviiva tarkoittaa sitä, että ihminen seuraa tarkoin elämälleen määrättyä suuntaa. Mikäli viiva yhdistyy alussa elämänviivaan, kertoo se ihmisen joutuneen ottamaan jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä paljon vastuuta. Jos kohtalonviiva taas alkaa hieman ylempää, tarkoittaa se sitä, että nuoruudessa on vaikeaa päättää elämänsä suunnasta. Tasapainoisesta elämästä puolestaan kertoo viiva, joka päättyy Saturnuksen kukkulalle. Etusormen alle päättyvä viiva taas lupaa ihmiselle vaikutusvaltaista asemaa. Pikkusormen alle päättyvä viiva enteilee rikkauksia ja vaurautta, kun taas Apolloon loppuva viiva kuvaa taiteita ja kirjallisuutta. Jos kohtalonviiva yltää Saturnuksen kukkulalle, tarkoittaa se sitä, että ihminen tahtoo ylittää voimavaransa yhtenään. Mikäli sydämenviiva katkaisee kohtalonviivan, kielii se sydänsuruista, jotka häiritsevät elämää. Haarat, jotka alkavat Kuun kukkulalta ja päättyvät kohtalonviivaan, tarkoittavat seurustelua ja avioliittoa. Kohtalonviivan katkeamat merkitsevät muutoksia elämässä, hyvin selkeä katkos puolestaan rajua muutosta.


Avioliitonviiva

Tämä viiva kertoo ihmisen suhteista toisiin ihmisiin. Merkuriuksen alapuolelta lähtevät pienet viivat vaakasuoraan kohti kämmenen syrjää. Avioliitonviivaa ei saa sekoittaa lapsenviivaan, joka puolestaan kulkee pystysuoraan Merkuriuksen kukkulalta. Jos avioliitonviiva on pitkä ja suora, kertoo se pitkästä ja onnellisesta ihmissuhteesta. Mutta jos viivan loppupäässä on haarukka, tietää se avioeroa ja jos alkupäästä löytyy haarukan muotoinen kuvio, tietää se viivytystä tai turhautumista ihmissuhteen alussa. Jos viivat näkyvät huonosti, tarkoittaa jokainen niistä pientä ja vain vähän merkittävää romanssia.


Venuksen renkaat

Ranteen viivoihin kuuluvat Venuksen renkaat kulkevat vaakasuoraan ranteen ja kämmenen rajan poikki. Nämä viivat kertovat ihmisen terveydestä, vauraudesta sekä matkoista. Jos ylimmäinen rengas on ketjumainen, tarkoittaa se sitä, että vaikean elämän jälkeen seuraa onnea. Äkillistä rikastumista lupailee ylimmäisestä renkaasta lähtevä viiva kohti Merkuriuksen kukkulaa.


Kynnet

Ihmisen kynsistäkin voi päätellä kaikenlaisia asioita. Kynnet kertovat paljon esimerkiksi elämäntavoista ja olemuksesta. Seuraavassa on kynsien ominaisuuksia, jotka kertovat ihmisestä. Puolikuut tarkoittavat niitä vaaleampia kohtia, jotka ovat kynnen juuren päällä, kynsinauhan vieressä.


Väri

Vaaleanpunainen: lämmin ja tasainen luonne, hyvä terveys
Punainen: kiukkuinen luonne, ehkä verenpainevaivoja, toimii hetken mielijohteesta.
Sininen: kylmät raajat, huono verenkierto.
Keltainen: maksasairaus.
Valkoinen: kylmä, itsekäs luonne.


Koko

Iso: huoleton, tyyni, hyvä arvostelukyky.
Pieni: aktiivinen, energinen, kriittinen.


Puolikuut

Isot: Vahva sydän, hyvä verenkierto.
Pienet: hyvä terveys.


Muoto

Manteli: lempeä, hienostunut, tunteellinen, uneksiva.
Pähkinä: romanttinen, hermostunut, ehkä pahantuulinen.
Simpukka: hermostunut.
Neliö: luotettava, järkevä, hitaasti suuttuva.
Pitkulainen, ohut: itsekäs, ahne, neuroottinen.
Leveä: äkilliset tunteenpurkaukset.
Pitkät: henkilö menettää nopeasti kärsivällisyytensä, mutta leppyy yhtä nopeasti.
Pyöreät: toimii vaistojensa varassa, ei kovin käytännöllinen.
Kiilamainen: mukautuva, mutta stressaantuu helposti.
Soikea: iloinen, ulospäin suuntautunut.

-=-=-=-=-

Tavoitteleeko buddhalaisuus rationaalisen ajattelun seka muiden psyykeen rajojen ylittamista?

-=-=-=-=-

Zen-traditio on kuuluisa koan-harjoituksistaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Koan), jossa pyritaan nimenomaan mielen rakenteiden ylittamiseen paradoksia pohtien. Sama teema loytyy myos vanhemman buddhalaisuuden maailmasta, joskaan vaikkei yhta korostetussa hahmossa.

Bodhi eli valaistuminen tapahtuu egon rauetessa, viisauden silmien katsellessa olevan ilmentymaa omassa luonteessaan, vapaana psykologisista ehdollistumista.

Rationaalinen paattely seka muut psyykeen toiminnot eivat sinansa ole ongelmia itsessaan. Ongelma syntyy niita kaytettaessa. Mikali psyykeen prosessit rullaavat omaa rataansa havaitsijan ymmartaessa niiden kulun, ne ovat ongelmattomia. Mikali ne kulkevat hallitsematta, tai vailla ymmarrysta, on edessamme ongelma.

Eras ideaali on _mielen taydellinen hallinta_, sen seisauttaminen. Tama ei kuitenkaan ole buddhalaisen tradition paamaarana, silla mielen keskittaminen tai seisauttaminen johtaa samadhiin, mutta samadhi itsessaan ei johda bodhiin. Prajna eli viisaus johtaa valaistumiseen. Siina missa samadhi tukee prajnaa, ja on tietyssa maarin vaadittava tuki sen kehittymiselle, ainoastaan samadhin taydellistaminen ei johda nirvanaan.

Maailma on ymmarrettava — viisaus tarkoittaa olevan ymmartamista. Maailma voidaan ymmartaa joko stilleina tai liikkeessa. Ero kahden liikkeessa ymmarretyn maailmankokemuksen valilla on verrattavissa ihmiseen joen virrassa. Joen pysayttaminen on vaikeaa. Virran mukana kelluminen on vaivatonta. Kysymys on, _annammeko_ itsemme virran vietavaksi vai _joudummeko_ sen viemaksi.

Muotojen (1: rupa) lasnaolo mahdollistaa havainnot (2: samjna), jotka synnyttavat tunteita (3: vedana) viitaten menneisiin ehdollistumiin (4: samskara) seka luoden uusia. Tietoisuus (5: vijnana) on naiden viiden skandhan (http://en.wikipedia.org/wiki/Skandha) eli muodostuman taustalla oleva tiedostava valo.

Mikali henkilo havaitsee yllaolevat tekijat niiden omassa luonteessaan, irtisanoutuen identiteetista niiden kanssa, han kohoaa psykologisen ehdollistumisen ylapuolelle, ylittaen rationaalisen ajattelun muiden psyykeen prosessien muassa, avaten itsensa ehdollistumat ylittavan todellisuuden kokemukselle.

"Minkalaista meditaatiota harjoitat? Mita tarkoittaa 'Transvehicular Buddhist'?"

----

Nykyinen suuntaukseni on mitaan yksittaista traditiota laajempi, jos vaikka leijonanosa onkin ammennettu eri buddhalaisten perinteiden maailmasta. Kokeilen eri metodeja ja niiden soveltuvuutta omaan psykologiseen kenttaani, tarvittaessa muokkaan tai yhdistelen luodakseni itselleni optimaaliset tyokalut.

Kirjoitin eraassa aiemmassa blogissani neljasta paa-asiallisesta meditaatiostani:

http://www.halfsatori.com/2008/06/meditation-curriculum.html

Ohella harjoitan valkean Taran sadhanaa (myotaillen Atishan Tara-bharttarika-sadhanaa), elementtien meditaatiota, erilaisia body-scan tekniikoita, energian kanavointia, "mind meld" tietoisuuksien yhdistamista, ja ajoittain myos mantra-japaa (Tara / Mani), pranayamaa ja kundalini-kultivointia.

Viime aikoina istuen tehty meditaatio on ollut vahemmalla. Kantavana teemana ollut maailman kohtaaminen ja siihen uudelleen integroituminen, uusi syntyma uusin lahtokohdin, uuteen maailmaan ja uuteen elamaan, taustalla kaikki vuosien varrella eristyksissa tehty pohdinta ja harjoitus. Tulee piste jossa maailma pitaa kohdata, tuoda nirvana ja samsara saman poydan aareen.

Niin, ja "transvehicular" on kommentaari toisistaan eronneista ja usein toisiaan vaheksyvista buddhalaisuuden suuntauksista: Hinayana, Mahayana ja Vajrayana. Yana tarkoittaa kirjaimellisesti kulkuneuvoa, "vehicle". Transvehicular on siten henkilo, joka ajaa tarpeen mukaan erilaisia ajoneuvoja.